GRAND OLD MAN ON POISSA
Tuomasmessun perustajiin kuulunut pankinjohtaja Ahti Hirvonen on päässyt taivaan kotiin. Hän kuoli liukastumisen jälkiseuraamuksiin perjantaina 28.1. Hän olisi täyttänyt maaliskuussa 91 vuotta.
Tuomasmessun perustamisaikoihin 1988 hän oli Yhdyspankin toimitusjohtaja. Henkilökohtaiseen uskoon hän oli tullut aikaisemmin. Silloinen pääjohtaja Mika Tiivola halusi nimittää hänet konsernin toimitusjohtajaksi. Kuvaavaa Ahdille oli, että hän halusi ennen suostumustaan kertoa hengellisestä heräämisestään Tiivolalle. Voisiko se olla pankille hankalaa. Ei ollut. ”Sehän on vain hyvä”, Mika Tiivola, papinpoika sanoi.
Ahti taitaa olla pankkimaailman ainoa pääjohtaja, joka selvisi 30-vuoden takaisesta suomalaisesta pankkikriisistä ehjin jaloin.
Ahti oli armolahjaltaan johtaja ja organisaattori. Tätä lahjaa hän käytti, kun Agricolan seurakunnan iltakirkkona pitkään toiminut Tuomasyhteisö joutui organisoitumaan jossain vaiheessa rekisteröidyksi yhdistykseksi.
Organisoituminen liittyi musiikin edellyttämien kalliiden äänentoistolaitteitten hankintaan. Kirkon omilla vaatimattomilla laitteilla ei olisi ollut mahdollista tuottaa korkeatasoisen musiikin edellyttämää äänentoistoa. Oli pakko alkaa kerätä varoja ja sitä varten tarvittiin yhdistys.
Ahti toimi Tuomasyhteisön hallituksessa. Hän ja Reijo Telaranta olivat hallituksen puheenjohtajina juuri oikeat henkilöt luotsaamaan yhteisön kasvua Suomen suosituimmaksi jumalanpalvelukseksi.
Mutta Ahti oli muutakin kuin ”johtaja”. Hän osallistui messun sielunhoitajakoulutukseen. Hän pesi ehtoollisastioita kryptan keittiössä. Hän toimi varmaan kaikissa mahdollisissa Tuomasmessun ”viroissa”.
Aina koronavuosiin asti hän istui säännöllisesti Agricolan kirkossa omalla paikallaan, ei koskaan etupenkeissä vaan takaosassa – siis silloin kun ei ollut messutehtävissä.
Ahdin hengellinen sielunmaisema oli avara. Hän tunsi olonsa kotoisaksi niin helluntailaisten tilaisuuksissa, ortodoksisessa liturgiassa kuin kotiseurakunnassaan Temppeliaukion kirkossa. Usko ei ollut hänelle niinkään oppien kuin luottamuksen asia.
Luottamuksen yksi peruspilari oli järkkymätön usko iankaikkiseen elämään. Avarana ajattelijana hän tiedosti hyvin, että uskonoppien kohdalla voidaan olla perustellusti kovinkin eri mieltä. Hänen hengellisyydessään oli tilaa.
Oppien sijasta hän keskittyi siihen, mikä oli hänen ominta osaamistaan. Organisaation kehittämiseen, strategiaan ja talouden kestävyyteen.
Sitä varten hän perusti yhdessä muutamien muiden kanssa ajatushautomon, jota kutsuttiin epävirallisesti Kirkko30. Sen tarkoituksena oli olla auttamassa kirkkoa 2030-luvulle.
Oma tärkeä lukunsa oli hänen sitoutumisensa HelsinkiMission toimintaan. Yhdistys oli taloudellisesti erittäin heikossa hapessa, kun Ahdista tuli sen puheenjohtaja. Komea lähtölaukaus uudelle alulle oli, että ratkaisuihin ei pyritty säästämällä ja toimintaa supistamalla. Päinvastoin. Silloin rakennettiin Suomen suurin palvelutalo Cecilia Vuosaareen. Täysin lainarahalla.
Hän uudisti yhdistyksen hallinnon, houkutteli hallitukseen joukon talouselämän huippuvaikuttajia. Hänen nauttimaansa arvostusta kuvaa sanonta: ”Kun Ahti pyytää, siitä ei voi kieltäytyä.”
Nyt on Ahdin kilvoittelu päättynyt. Hän on päässyt kotiin. Myötätuntomme ja ajatuksemme liittyvät ennen kaikkea Pirkko-puolisoon ja heidän kolmeen lapseensa.
Saata oi Kristus palvelijasi Ahdin sielu lepoon
pyhien joukkoon,
missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia,
vaan on loppumaton elämä.
Olli Valtonen
PARAS MAHDOLINEN MENTORI
Tapasin Ahti Hirvosen ensimmäisen kerran syksyllä 1987. Olli Valtonen ja Miikka Ruokanen olivat kutsuneen joukon ystäviään etsimään lääkettä pääkaupunkiseudun hengelliseen anemiaan.
Tapaamisia keskusteluineen ja rukouksineen järjestettiin lähes viikoittain. Hyvin pian etsintä keskittyi kysymykseksi: Millainen olisi jumalanpalvelus, johon jokainen voisi punastumatta kutsua ystäviään?
Ahti oli alusta alkaen vahvasti mukana prosessissa. Keskusteluissa, joissa ideat ja visiot piirtelivät välillä erittäin lennokkaitakin kaaria, tarvittiin henkilö, joka piti jalat maassa ja suunnitelmat toteutuskelpoisina. Prosessin aikana Ahti tarkasteli asioita samaan aikaan sekä hyvin hengellisesti että pankinjohtajan selkeydellä ja täsmällisyydellä.
Ahti seurasi kirkon ja seurakuntien toimintaa tarkasti, eikä pitänyt kynttiläänsä vakan alla. Tultuaan valituksin monien kirkollisten järjestöjen luottamustehtäviin Ahti piti Lahden Kirkkopäivillä 1985 linjapuheen, jossa hän esitti selkeän näkemyksensä. Kirkon nykyinen organisaatio ei pysty muuhun kuin kasvattamaan byrokratiaa. Toisaalta sitä ei kykene muuttamaan mikään muu kuin joko koko maata ravisteleva valtava herätys tai kirkon rahojen loppuminen.
Suurta herätystä ei ole toistaiseksi tullut, mutta jälkimäinen vaihtoehto näyttäisi olevan jo toteutumassa.
Vuosia myöhemmin, kun haastattelin Ahtia TV7 Kirja ohjelmassa, hän kertoi, minkä tulisi hänen mielestään olla kirkon visiona. Ahti kiteytti sen kahteen asiaan. Ensimmäinen oli Jeesuksen meille antamaan lähetyskäsky. Toinen Jeesuksen tärkeimmäksi käskyksi nimeämä asia. Meidän on rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Kirkon keskeisin ja tärkein tehtävä on julistaa evankeliumia ja auttaa apua tarvitsevia lähimmäisiä.
Keväällä 1988 Agricolan kirkossa alkoivat Tuomasmessut. Ahti oli alusta alkaen tärkeällä tavalla mukana messujen suunnittelussa ja toimittamisessa. Harva kirkon täyttäneistä ihmisistä taisi oivaltaa, että yksi messun alussa prosession mukana kirkkoon astelevista valkopukuisista oli suuren pankin pääjohtaja. Ahti toimi ehtoollisavustajana, palveli esirukousta tarvitsevia ja kuunteli messun jälkeen ihmisten huolia lämmöllä ja myötäeläen. Hänessä ei ollut hitustakaan sellaista kovuutta ja tiukkuutta, joka usein elokuvissa ja kirjoissa liitetään pankinjohtajan olemukseen.
Ollessani Kotimaa-konsernin Ahti soitti ja ilmoitti olevansa tulossa tapaamaan minua. Hän kertoi tuovansa allekirjoitettavaksi Merita Pankkiin pääjohtajalle Vesa Vainiolle lähetettävän anomuksen, jolla pankilta pyydetään Tuomasmessulle 30.000 markan lahjoitusta. Anomuksen alle tarvittiin nimeni, koska olin tuolloin Tuomasyhteisön hallituksen puheenjohtaja.
Ahdin vierailussa oli kuitenkin eräs erikoinen piirre. Kysyessäni Ahdilta, milloin hän tulee, hän kertoi olevansa tulossa kotoaan Töölöstä Lauttasaareen hiihtämällä. Elettiin Maaliskuuta, ja meri oli sopivasti jäässä. Hurjalta se silti tuntui. Saatoin vain toivoa, että jää kestäisi, eikä matkalle osuisi railoja. Pyysin sihteeriäni varaamaan Ahdille kuumaa mehua ja voileipiä, että hän jaksaisi hiihtää myös takaisin.
Yhteisten vuosien aikana opin Ahdilta paljon sellaista, mistä minulla on ollut valtavasti apua monien yritysten, yhdistysten ja säätiöiden hallituksissa toimiessani. Ahtia parempaa organisaatioiden ja etenkin hallitustyöskentelyn asiantuntijaa tuskin olisin voinut löytää. Olen hänelle erittäin kiitollinen monista näitä kysymyksiä käsitelleistä keskusteluitamme. Ahdin kirja ”Hyvä hallitustyöskentely” olisi todella hyödyllistä ja jopa tarpeellista luettavaa kristillisten yhteisöjen hallintoon valituille. Ja kun se suuri herätys antaa odottaa itseään, niin kirkon piirissä olisi korkea aika kaivaa esille Ahdin kirkon organisaation kehittämistä koskeneet viisaat puheet.
Reijo Telaranta
VANHAN AJAN GENTLEMAN
Ahti Hirvosen muistan Tuomasmessun penkistä yli 30 vuoden ajalta, sen perustamisesta lähtien.
Hän oli perustajajäsen, aktiivinen messukävijä ja osallistui aktiivisesti yhteisön vuosikokouksiin ja muuhun toimintaan. En voi sanoa tuntevani häntä kovin hyvin, mutta olen kohdannut hänet satoja kertoa Tuomasmessuissa, Kaupunkilähetyksessä (nyk. HelsinkiMissio) ja Aamupiirissä. Hän oli kohdatessa aina myönteinen ja loi omalla toiminnallaan meille muusikoille resurssit toimia. Hän oli vanhan ajan gentleman ja hänestä jää äärimmäisen lämmin ja kiitollinen muisto.
Ahti Hirvosen 70 -vuotisseremoniaan Kaupunkilähetyksen hallituksen kokoukseen v. 2001 tein laulun, jonka Bäckmanin Markuksen kanssa esitimme:
”KALASTAJA – EEMELIN VALSSI”
- Oon seuduilla näillä mä tunnettu rahamies,
ja Hirvoseksi mua kutsuttu on.
Mä pankkeja pyöritän kauankin, kukaties,
edelleen rahat tuntee tää mies.
Jos kaipaat auttajaa,
kun laadit laskelmaa
niin neuvon sua ottaan lainaa.
Jos saldo keväinen
on ylijäämäinen,
pankkiin parhaimpaan ohjaan mä sen.
Mä verkot vetehen
taas lasken laulellen
hallitukseen taas suuntaan, helei.
Kaupunkilähetys miehen näin vei –
ja Ahti suo antejaan.
- Oon seuduilla Saimaan myös tunnettu merimies
ja Vellamon moni rannoilla ties.
On laivani loistosta nauttinut moni mies,
seminaarit jo vaaritkin ties.
Jos lämmin ompi sää
tai kylmä hätistää,
niin yhtään ei väliä sen.
Ei haita nälkä näin,
kun kanssa ystäväin
palanpaineeksi juon kupposen.
Taas verkot vetehen
mä lasken laulellen
rakkaudesta vain kaupunkihin.
Kaupunkilähetys miehen näin vei –
ja Ahti suo antejaan.
Inna Vintturi