Joh. 8:2–11
Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Missä oli mies? Se aviorikoksen toinen osapuoli? Mooseksen lain mukaan nimittäin, jos avionrikkojat tavattiin itse teossa, molemmat oli surmattava. Miksi Jeesuksen luokse tuotiin vain nainen? Miksi vain häntä vaadittiin kivitettäväksi, eikä molempia osapuolia?
Johanneksen evankeliumissa ennen tätä kertomusta kerrotaan, kuinka kansa oli alkanut kohista Jeesuksesta, joka opetti lehtimajajuhlilla synagogassa eri tavalla kuin muut opettajat. Hän kutsui ihmisiä luokseen ja sanoi olevansa elävän veden lähde.
Vaikuttaakin siltä, että tässä evankeliumitekstissä juutalaisilla oli tavoitteena saada Jeesus ansaan, ja sitä kautta syytetyksi ja tuomituksi. Jos hän olisi sanonut, että ”ei kivitetä”, häntä olisi voinut syyttää juutalaisen lain rikkojaksi. Jos taas että ”kivitetään”, hän olisi kieltänyt roomalaisen lain – kuolemaantuomion sai nimittäin langettaa vain roomalainen miehityshallinto.
Ei juutalaisia siis oikeastaan kiinnostanut oikeudenmukainen rangaistus aviorikoksessa vaan Jeesus ja hänen kiinnisaamisensa. Jeesus opetti eri tavoin, sai kansan mukaansa, ja aiheutti hämmenystä – uhkasi siis juutalaisten valtaa ja asemaa. Juutalaiset käyttivät kertomuksen naista hyväkseen omiin tarkoitusperiinsä, saadakseen Jeesuksen kiinni. Ehkä nainen heikompana oli helpompi raahata Jeesuksen luokse, ehkä mies oli paennut. Sitä emme tiedä. Mutta sen tiedämme, että juutalaiset ottivat kirjoituksista yhden irrallisen lauseen, jolla perustelivat, että nainen olisi kivitettävä. Tulkitsivat kirjoituksia ja käyttivät tulkintaa hyväkseen omissa valtapyrkimyksissään.
Kuinka monta kertaa kristillinen kirkko ja me kristityt olemme toimineet samoin? Kun edessä on ollut jotakin uutta, uudenlaista ajattelua ja ymmärryksen ja maailman muutos. Näin toimittiin silloin, kun vastustettiin orjuuden lopettamista. Näin toimitaan silloin, kun kavennetaan naisen oikeutta omaan kehoonsa. Näin toimitaan silloin, kun vastustetaan naisten pappeutta. Ja näin toimitaan silloin, kun halutaan sulkea seksuaalivähemmistöt piiloon tai vaientaa keskustelu sukupuolten moninaisuudesta. Näin toimitaan aina silloin, kun halutaan polkea jonkin ihmisryhmän ihmisoikeuksia ja kaventaa yhdenvertaisuutta.
Kautta vuosituhansien ihminen on jakanut ihmiskuntaa meihin ja niihin. Niinpä moni meistäkin on kokenut ulkopuolisuutta ja syrjässä olemista. Joku on joutunut kiusatuksi koulussa tai töissä – omien ominaisuuksiensa, erilaisuutensa, milloin minkäkin takia. Joku on joutunut perheensä ja sukunsa hylkäämäksi. Joku on kuulunut sellaiseen hengelliseen liikkeeseen tai kulttuuriin, jonka takia on ollut marginaalissa ja syrjässä. Jonkun etninen tausta on toinen kuin valtaväestön, ja on joutunut pelkäämään toisten reaktioita. Mitä erilaisemmista syistä on jaettu ihmisiä meihin ja niihin, ja aiheutettu valtavasti kipua, surua ja kärsimystä.
Ulossulkeminen on yksi pahimpia asioita, joita ihmiselle voi tehdä. Ihmisessä on sisäsyntyinen tarve kuulua joukkoon ja tuntea itsensä hyväksytyksi. Kun tätä tarvetta rikotaan, jälki on rumaa.
Evankeliumitekstissä Jeesus ei valitse puolta eikä asetu me-ne -ryhmiin. Hän väistää juutalaisten asettaman ansan ja osoittaa, että jokainen on syntinen, kaikki ovat samassa veneessä.
Samaa Hän julistaa tänään meille. Jeesuksessa ei ole meitä ja niitä, Jeesuksessa ei ole ulossulkemista. Jeesuksen lupaama elävä vesi kuuluu jokaiselle.
Jumalan rakkaus ei tuomitse. Vaikka meissä on rikkinäisyyttä ja haurautta, Jumala rakastaa meitä. Vaikka olemme jakaneet ihmisiä meihin ja niihin, Jumala rakastaa meitä. Vaikka olemme asettuneet toinen toistemme yläpuolelle, Jumala rakastaa meitä. Kuten Paavalin kirjeessä sanottiin, Jumalan rakkaus muuttaa meitä. Jumalan rakkaus vapauttaa meidät murtamaan muurit väliltämme, ymmärtämään, että olemme kaikki Jumalan lapsia, olemme kaikki meitä. Jumalan rakkaus saa meidät näkemään toinen toisemme Kristuksen silmin, ja näkemään toinen toisissamme Kristuksen kasvot.
Jumalan rakkaus on radikaalia, maailmaamuuttavaa rakkautta, joka saa ymmärtämään, että toisen oikeudet eivät ole minulta pois. Se saa ymmärtämään, että muutos on tarkoitus, ei jotakin pelottavaa.
Jumalan rakkaus on radikaalia rakkautta, joka kuuluu kaikille.
Tuomasyhteisö toivottaa mukaan kaikki riippumatta katsomuksesta, etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta, sosioekonomisesta asemasta, siviilisäädystä, iästä, toimintakyvyistä tai elämäntilanteesta.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmamme on luettavissa täällä.